Monille eteläisen Suomen ihmisille, jotka viettävät talvisin vain lyhyitä aikoja esimerkiksi Lapissa lomaillen, moottorikelkka on tuttu näky lähinnä opastetuilla kelkkasafareilla. Mutta monissa maakunnissa, joissa lumi kietoo talvisen luonnon paksuun lumivaippaan ja asutus on harvempaa, kuuluvat moottorikelkat monen perheen vakiokalustoon. Moottorikelkka mahdollistaa liikkumisen muutoin vaikeakulkuisessa maastossa, ja toimii monessa taloudessa hyötyajoneuvona. Nykypäivänä moottorikelkka mielletään kuitenkin herkemmin harrastevälineeksi. Ja miksipä ei, sillä jokainen oppii kelkkailun perustaidot hetkessä. Meille pohjoisen kansalle onkin oikeastaan itsestäänselvyys, että moottorikelkat Suomessa kuuluvat lumiseen talveen siinä missä sukset ja potkukelkatkin.

Tätä hauskaa talviajan harrastusta voi harrastaa sekä moottorikelkkailureiteillä että Metsähallituksen ja kuntien ylläpitämillä moottorikelkkaurilla. Metsähallituksen mukaan Suomessa on lähes 20 000 kilometriä kelkkailureitistöä. Tästä noin 500 kilometriä on Metsähallituksen kelkkauria. Näitä epävirallisia uria on lupa käyttää maksullisen uraluvan myötä. Luvan voi hankkia joko henkilökohtaiseksi tai koko perheen yhteiseen käyttööön. Urat on merkitty Metsähallituksen urakartastoon, ja urien varsilla on useita taukopaikkoja ja muita palveluita.

Virallisten moottorikelkkareittien käyttö on ilmaista, sillä ne ovat tieliikennelaissa määriteltyjä, moottorikelkkaliikenteeseen tarkoitettuja teitä.

Moottorikelkkailupäivää suunnitellessa on hyvä tarkistaa säätila, jotta kelkkailu tuntuu mukavalta myös sään puolesta.

Harrastamisen eri ulottuvuudet

Moottorikelkkailun harrastajat ovat usein muutoinkin ulkoilmaihmisiä, jotka harrastavat myös metsästystä, kalastusta, vaellusta tai muuta ulkona tapahtuvaa kuntoilua. Harrastajakunta on varsin miehinen, mutta naisiakin harrastus vetää puoleensa.

Sen lisäksi, että moottorikelkalla ajellaan työ-, retki-, matka- tai hupiajelutarkoituksessa, lajista löytyy myös kilpaurheilupuoli. Moottorikelkkaendurossa ajetaan siirtymä- ja maastokokeita, ja lajia sanotaan luotettavuuskilpailuksi. Maastokokeita ajetaan SM-tasolla noin 100 kilometrin verran, minkä lisäksi kilpailijaa ja kilpavälinettä koettelevat haastavat siirtymät. Kilpailussa testataan välineiden luotettavuutta ja kuskin kestävyyttä.

Sprint, jossa ajetaan reittejä määrätyissä olosuhteissa, on enduroon verrattuna turvallisempi kisamuoto, ja laji onkin tie jokamieskelkkailijasta kisakuskiksi. Drag Racing-kiihdytyskisoja ajetaan sekä talvella tampatulla lumella, että kesällä esimerkiksi nurmialustalla. Hill Climb-kilpailussa puolestaan ajetaan nopeus- ja tekniikkaratoja lumisella rinne- tai mäkialueella.

Snowcross-kilpailun olennainen osa ovat suljetulla lumiradalla olevat hyppyrit, urat ja mäet. Kisan kesäinen versio on Watercross, jossa suljetulla vesialueella kiihdytetään ja hypitään hyppyreistä. Kaiken kaikkiaan laji tarjoaa monipuolisia lähestymistapoja, ja toimii niin yksilötason kuin koko perheenkin harrastuksena.